Helsingin Sanomat sunnuntaina 17.9.2017, A 16
Töölö oli tarkan miehen elämäntyö
Sebastian Gripenbergin isoisä suunnitteli merkittävän osan Töölön taloista
Noora Bäckgren HS
Sebastian Gripenberg isoisänsä suunnitteleman Gripenbergin korttelin sisäpihan parvekkeella.
KUN Sebastian Gripenberg oli pieni poika, hänellä oli tapana istua isoisänsä asunnon ikkunalaudala Helsingin Töölössä ja katsella , kuinka vanha mies oli kumartuneena suuren kirjoituspöytänsä ylle pienen pieni pensseli kädessään.
Isoisä Ole Gripenberg piteli kädessään tinasotilaista. Hän tihrusti sen rintamusta ja maalasi pensselillään tinasotilaan univormun napit kultaisiksi.
Se oli äärimmäisen tarkkaa työtä.
”Ole oli todella kiinnostunut univormuista. Hän saattoi matkustaa Ruotsiin asti tutkimaan, minkälainen väritys jonkin tietyn rykmentin univormun napeissa ja olkimerkeissä oli ollut”, kertoo Sebastian Gripenberg, 57.
TINASOTILAAT olivat Ole Gripenbergille (1892-1927) harrastus.
Ammatiltaan hän oli atkkitehti. Gripenbergin nimi on monelle Töölössä asuvalle tuttu, sillä Ole Gripenberg suunnitteli alueelle ja muuallekin Helsinkiin merkittävän määrän rakennuksia – muun muassa niin sanotun Gripenbergin korttelin, jossa hänen omakin noin 200 neliöinen asuntonsa sijaitsi osoitteessa Urheilukatu 24 A.
Gruipenbergin korttelikokonaisuus on Taka-Töölössä Mannerheimintien varrella, ja se koostuu kymmenestä 1920-luvulla rakebbetusta yksityisestä taloyhtiöstä. Talot on sijoitettu yhteiskäytössä olevan symmetrisen korttelipihan ympärille.
Sebastian Gripenberg seisoo pihalla hopeapoppelin vieressä ja katselee yläkerroksessa olevaa suurta ikkunaa. Sen takana oli Olen ja tämän vaimon Harrietin koti.
Ole Gripenberg (1892-1979)
”Ole oli poikkeuksellisen tarkka ja järjestelmällinen mies, ei mikään vitsiniekka. Kun hän käski neljää pokaansa haravoimaan Inkoon kakkoskotinsa pihan, yhtäkään lehteä ei saanut jäädä näkyviin, ainoastaan haravan vetojen jäljet hiekkakäytävällä.”
1900-luvun alussa asuntotuotanto oli koko Suomessa vähäistä. Vuonna 1920 alkanut kasvu saavutti huippunsa vuonna 1928: tuolloin Helsingissä rakennettiin noin 5000 asuntoa. Vuosien 1933-34 lamakautena asuntotuotanto mateli kuitenkin parinsadan tuntumassa.
Helsingin Etu-Töölö ja Vallila (poissuljettuna Puu-Vallila) ovat laajimpia Suomen 1920-luvulla kohonneita kerrostaloalueita. Vuosien 1921-1930 välillä Helsinkiin rakennetuista 24 427 asunnosta Etu-Töölöön sijoittui 5 792 ja Vallilaan 2 362, eli yhteensä kolmasosa kaikista asunnoista.
OLE GRIPENBERG työskenteli ison osan työurastaan tunnetussa Frosterus Gripenberg -arkkitehtitoimistossa. Työpari Sigurd Frosteruksen kanssa he suunnittelivat esimerkiksi Stockmannin tavaratalon Helsinkiin.
Ole Gripenbergin ura ei keskittynyt vain talojen suunnitteluun, vaan hän toimi myös joidenkin suunnittelimiensa asuntojen rakennuttajana.
Varoillaan hän hankki esimerkiksi suuren tilan Inkoon Gripansista. Olen vaimo Harriet puolestaan osti Inkoosta Stora Långön saaren perintörahoillaan.
”Ole ja Harriet olivat kerran mutteriveneellän liikenteessä Inkoon saaristossa. Kun Harriet näki Stora Långön ja sen hiekkarannan, hän vaati päästä maihin. Harriet loikkasi rantaan, istahti rantahiekkaan ja sanoi Olelle, että hän ei liiku tästä ennen kuin Ole on hakenut kotoa käsirahat saaren hankintaa varten. Ole lähti sitten hakemaan rahaa ja viskipulöloa oston käsivaroiksi”, Sebastian Gripenberg muistelee kuulemansa tarinaa.
Sotien jälkeen vuoden 1945 maahankintalaki vaati maanomistajia antamaan alueitaan menetettyjen alueiden siirtoväelle, kuten karjalaisille. Laki ei kuitenkaan ollut kaikille sama. Sebastian Gripenbergin mukaan hänen vaarnsa pystyi välttämään maiden luovutuksen todistamalla, että koko alue oli yrityskäytössä.
Todennäköistä on kuitenkin, että ruotsinkielisyys oli asiassa merkittävä roolissa. Ruotsinkiliset saivat maahankintalain puitteissa erivapauksia.
OLE GRIPENBERG rakennutti Gripansin tilalle valtavat kasvihuoneeet ja kertoi alkavansa viljellä neilikoita. Samalla hän vältti maidensa pakkolunastukselta.
Hänen pokansa Bengt Sebastian Gripenbergin isä, ei jatkanut isänsä jalanjälkiä arkkitehtina vaan teki elämäntyönsä neilikkoiden psrissa. Neilikkatilan lisäksi perheelläoli suuri kukkakauppa Helsingin Eteläesplanaadilla. Sen toimitusjohtajaksi Sebastian Gripenberg päätyi jo parikymppisenä.
”Opiskelin kukkatietoutta Euotsissa ja kiertelin vuoden eurooppalaisia kukkakauppoja. Hoidimme Presidentinlinnan kukitusta, Kekkosen hautajaiset sekä Etykin”, Sebastian Gripenberg kertioo.
1990-luvun alun lama kaatoi kukkakaupan, ja Gripenberg päätyi suoraan Forexin valuutnvaihtopäälikköksi.
20 vuotta sitten hän haki töihin kiinteistövälittäjäksi, a pääsi saman tien. ”Olen monesti esitellyt asuntoa etsiville koteja isoisn suunnittelemista taloista. Moni kysyykin, että olemmeko Olen kanssa sukua, kun sukunimi Gripenberg tulee esiin.”
Ole Gripenbergin tinasotilaskokoelma on nykyään Sebastian Gripenbergin isällä.
”Kyllä niitä on paljon. Varmasti yli 900 , ja todella tarkasti maalattuja. Isoisä kirjoitti tinasotilaista ja univormuista vanhoilla päivillään artikkeleita ja kirjankin[1].”
Juttua varten on haastateltu myös Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Markku Kuismaa, dosentti Sivo Hiesta ja Suomen arkkitehtimuseon tutkija Petter Kummalaa.
Etu-Töölö Lintuperspektiivistä vuonna 1983 julaistussa Helsinki ilmakuvina-kirjassa.
[1] Ole Gripenberg: Tennsoldater som leksaker, samlarfigurer och undervisningsmaterial. Helsingfors 1973 (Holger Schilds förlag)
Koonnut: Juhani Saarinen /HS, grafiikka: Petri Salminen / HS,lähde: Helsingin kaupunki
Koonnut: Juhani Saarinen /HS, grafiikka: Petri Salminen / HS,lähde: Helsingin kaupunkin
Nuolen kohdalla ”Gripenbergin kortteli”